TUNNELMIA RYHMÄYTYMISKURSSILTA

Näin alkuviikon ratoksi teatteriohjaaja Tuukka Tiihonen kävi siis vetämässä meidän journalistiporukalle kaksipäiväisen ryhmäytymiskurssin, viitisen tuntia molempina päivinä.
Ryhmähenki meillä on mielestäni ollut ensimmäisestä päivästä lähtien erityisen loistava, mutta koin nämä kaksi päivää silti tärkeinä, ja ennen kaikkea ikimuistoisina.

Kaikkien tehtävien luonteeseen kuului aito heittäytyminen, täysin uuden puolen itsestään näyttäminen - täytyi kyetä nauramaan itselleen siinä missä muillekin. Erilaisiin tehtäviin lukeutui muunmuassa ryhmässä toistemme lajitteleminen pituusjärjestykseen - silmät kiinni sanaakaan sanomatta - ja oman elämän käännekohtapainotteinen näytteleminen syntymästä kuolemaan.

Yksi antoisimmista tehtävistä oli varmasti taideharhailu - meidät passitettiin ilman rahaa tai kontaktia toisiimme tunniksi kaupungille pyörimään, tarkoituksena tehdä erityisiä havaintoja ympärillä olevista asioista ja ilmiöistä. Seuraavana päivänä saimme eteen tyhjän paperin, johon automaatiokirjoitimme itsestämme vartin, jonka jäkeen muokkasimme runon, sekoittaen edellisen päivän havaintojamme kirjoituksiin itsestämme. Oma aikaansaannokseni puhtaaksikirjoitettuna;

"temperamenttinen, impulsiivinen ja eloisa

upea puu keskellä tuttuja teitä, sinne kiipeän vielä

ikäihmisen kommentti tupakoinnista ohikulkumatkalla

hymyillen kävelen ohi, tiedän, itsekin paha suustani

uteliaisuus on hyve sanotaan 

silti vaikka kuinka etsin, sisäpihan kierreportaisiin ei pääse

hyväntuulinen unelmoija

kesäaamu pyöreällä parvekkeella, korkealta seurata elämää

yläkatu kuin pieni lähiö

optimistina uskon, asun kauniissa paikassa vielä

olen onnekas huomatessani

jokaisessa päivässä, jotain uutta

kerran täällä eläessä, näin täydellisen onnellinen

ihana ihana elämä"

Kaiken tämän jälkeen ensimmäinen kiitos lähtee ohjaajallemme Tuukalle - mahtavaa duunia ja tsemppausta! Toisesta kiitoksesta tuskin lienee epäilystäkään, kiitos ihanat JOURILMEläiset - aivan uskomatonta saada toimia ja työskennellä teidän kanssa! Niin suurta määrää lämpöä, hyväksyntää ja puhdasta iloa on vaikeaa kuvailla sanoin. En todella edes muista, milloin viimeksi olisin huutonauranut näin valtavan paljon - you're the best!